perjantai 12. marraskuuta 2010

Nyt naurattaa kovin koko maailma,
isot järvet, betoniviidakot joiden seassa kiertelee asfalttikäärmeet,
sunnuntai ja tanssivat sormet. Humallun.
Hiukset on sekaisin ja siellä ei sada niin raskasta sadetta,
ei sellaisia luoteja päähän, ei tänään, eihän?
Kevyt sade ja sulanut lumi, värjään tammikuun kinokset sateenkaaren väreillä
ja ehkä suutelen herra Aurinkoa ja neiti Kuuta.
On kovin sellainen hassu lentävä olo.

Haluaisin olla pieni peikko,
jonka vierellä seisoisi vahva joka pelottaisi painajaiseni pois.

Aamuisin olen yhtä melankolinen kuin yön hukuttamat tähdet
mutta onneksi on monta maailmaa.


kamalasekasotkutämäkinhups
ehkä olen itsekin

6 kommenttia:

  1. ei mutta olet pieni peikko iloinen hassu suloinen.

    VastaaPoista
  2. joskus piilossa on helpompaa.
    joskus piilossa on pakko olla.

    VastaaPoista
  3. ei aina, ei tietenkään. siihen asti kunnes joku löytää.

    VastaaPoista
  4. Hörrr kiva kuulla että menee hyvin >:3
    Koska nähdään Emma hurmur sinua ikävöin </3

    VastaaPoista