kaksi kuukautta valui viemäriin.
jos hymyilen riittävän leveästi ja meikkaan tarpeeksi, ei ne huomaa
oon putoamassa
ja yksinäisempi kuin pitkään aikaan. ei ole ketään joka raahaisi ulos tästä helvetistä paitsi minä enkä tiedä haluanko tulla pelastetuksi. jollain sairaalla tavalla tää kaikki on jotain kaivattua ja kaunista.
sunnuntai 21. huhtikuuta 2013
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)