likaisia kahvikuppeja tiskialtaassa koska jotenkin vielä mä uskon että kofeiini pitää hereillä
kahdeksan kupin jälkeen neljältä päivällä olo on sama kuin oli kuudelta aamullakin
kai se on sitten vaan sellainen suomalainen tapa; kahvia kahvia ja hieman tupakkaa

en osaa nukkua enkä osaa olla valveilla. en muista koska viimeksi olisin nukkunut hyvin (heräämättä kertaakaan, näkemättä painajaisia, olematta) jos ei lasketa sammumista tai huonon humalaisen seksin jälkeistä nukahtamista. nekin on kyllä nykyään taaksejäänyttä elämää ja homehtuvat kesään 2013. koska ei mua kiinnosta vittuakaan enää yhtään mikään ja vähiten kyllä kaljan kittaaminen vain että saisi jonkun abisjäbän huomion baarin tupakkahuoneessa. aamulla olo on kuin halvan huoran mikä ei kyllä paranna tätä muutakin paskaa. 

vasenta kättäni pilasin taas eilen. hassua miten elämä on mennyt tähän. hassua miten naiivi, lapsellinen ja tyhmä oon aina ollut että oon antanut ihmisten kävellä mun ylitteni. vanhoja päiväkirjoja lukiessa huomaa että eihän tässä ole mihinkään edetty. oon romuna, mätänä, entistä väsyneempänä ja sen saman pahan olon kourissa kuin parisen vuotta sitten. kuinka raapimisesta kulkee mitkä tie mattopuukkoihin. 
eikä mua vittuakaan kiinnosta. 

hassua on myös se miten en oo ikinä miettinyt lääkkeiden syömistä. en oo aatellut että mulla muka olis nyt niiiin huono vointi että määrättäisiin nappeja. mutta tähänkin on tultu.
pilleri aamulla ja illalla kai yrittää pitää jonkinmoisen olon kurissa ja poissa mutta eihän nyt viikossa ole ehtinyt tapahtumaan radikaaleja muutoksia pään sisällä. 

oon täällä. tai mun keho, ruumis on. se vaihtaa työvaatteet päälle, hymyilee kiltisti eikä ajattele.
se laittaa laastarin turmeltuneen ranteen päälle jotta vältetään arat ja ikävät kysymykset. nyt loppui t-paita kelit. 

en jaksa on yleisin olo, mä en jaksa en jaksa en jaksa. aamut on niin helvetin väsyttäviä ja vaikeita. ihan sama vaikka nukkuisi sen 3, 8 tai 10 tuntia, tää olo on tullut eikä katoa minnekään. 

ehken mä oo olemassa. jos mä oonkin vaan varjo jostain entisestä hyvästä jonka oon tappanut. 

ja nyt saan palata omaan yksinäisyyteeni ja maailmaani pyyhiessäni kesän keinotekoisen ja karkean kliseisen "rakkauden" luonnoksen pois päiväjärjestyksestä. hän tekstaa mulle kännissä jyväskylästä sanoen että oon taas syypää hänen paskaan oloonsa. noniin.

"emmalla ei varmaan oo maallisia murheita" - sanoi asiakas
emma hymyilee koska niin kassaneidit tekee

jos vain tietäisitte 
mä myrskyän.