tiistai 28. tammikuuta 2014

Perhe on h a j a l l a.
Äiti ja isä on taantunut lapsiksi enkä mä voi ottaa tätä painoa harteille.
Musertuminen, perhoselta revitään siivet ja pakotetaan kohtaamaan muutokset aivan liian nopeasti.
Viikatemies.
Elävä ruumis, hengittävä astia.
Viemärissä ovat kaksi kuukautta täynnä hymyä, hyvin nukuttuja öitä ja humalaisia suudelmia.
Käärmeitä, niljakkaisia iilimatoja.
Ne on mun kaulalla.
dr.Jekyll ja Hyde on mussa ja mä olen ne
kaksoiselämä ja kulissit on ollut niin suuri osa tätä 19 vuoden ikäistä niin kutsuttua elämää
etten osaa erottaa enää edes itseäni peilistä


toisaalta tulevaisuus jännittää kutkuttavalla tavalla
huominen itsessään on jo niin pelottava kokemus etten tiedä kumpi sattuu enemmän
ulkona viiltävä viima vai terä lihassani
    totuus on
en tunne mitään?