ota mun arpinen kehoni
se on kaikki mitä mulla on annettavanani
tee se jälleen eläväksi
katkaise sähköimpulssit jotka kulkevat aivojen läpi
salpaa hengitys
kosketus ei kerro mitään
sekin voi valehdella
hetkessä kaikki on jälleen tuntematonta
ja mä istun tienristeyksessä
toisinaan yksinäisyys on oiva rakastaja(tar)
toisinaan
se on helvetinmoinen riitapukari
oikealla suoralla suoraan kasvoihin
yksi kaksi kolme
aika loppui
perjantai 6. heinäkuuta 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)