joulupäivä ja ulkona on loppusyksy. se tunkeutuu seinien läpi ja vaikka ulkona ulkotulet ja ikkunoissa kynttiläjalat ja joka puolella joulunpunaisia koristeita, suonissa virtaa loppusyksy ja ikävä joka raapii selkään viiruja ja punoo kyynelistä helminauhaa.  nimenomaan loppusyksy eikä maaliskuinen kevät.
tekohymyjen valtameri jonne pukeudun laittamalla oman naamioni, sen naamion mikä puhuu niitä asioita joita muut haluavat kuulla. onneksi kaksi lasia punaviiniä saa hieman kihelmöintiä sormenpäissä ja typerän virneen, silloin maailma on oikeasti ihan hauskannäköinen paikka kieroine silmineen.
tekokuusi koska pikkuveli on allerginen, siksi täällä ei tuoksu joulu. ei täällä tuoksu lämpökään, vain teennäisyys tunkeutuu sieraimista sisään ja tekee olon tukalaksi. 
mulla oli yhden naisen bileet omassa huoneessa kaiken sen muodollisuuden jälkeen. seinille ilmestyivät pulp fiction ja quentin tarantino viihdyttämään vaikka molemmissa julisteissa on aseita. 
yöllä etsin turhaan unta tiedottomuuden mailta, juoksin liikaa paikallani sillä aamukuudelta nielussani asui sahara.


kaksi päivää, kaksi yötä. sitten mun huulet saa mun omaa huumettani.

täysikuu peittyi tummien pilvien taakse, jotka liikkuivat nopeammin kuin silmänräpäytys, kosketus, kaipaus. loivat punatukkaisen tytön, ehkä voidaan puhua naisen alusta?, pään yläpuolelle valtameren jonka aallot lipuivat eteenpäin kohti ei-mitään tai kaikkea kerrallaan. ne eivät kertoneet suunnitelmiaan, kenties maailmanlaidalla huudot lyötiin ihoon kiinni. mutta sellaisiin paikkoihin joihin vieras silmä ei näe (mutta sinulla ei ole vieraat silmät)

hiljaisuuden jättämät jäljet, naiiviuden kitumus silmäluomilla

enää vain pelkkä muisto ja odotus.

sadepisarat herättävät yöllä, ne tanssii katolla niin rajusti. aamuisin on raskasta nousta,

kuin sata naulaa jalkojen läpi, ulkomaailma katsoo arvelluttavasti

kun juon päivän ensimmäisen kahvin mikä ei pidä hereillä aamutunneilla. arkipäivät syövyttävät rikkihappoa pahemmin, mutta onneksi lauantaihin on enää kolme päivää. (eikä sunnuntaina tarvitse herätä yksin ja silloin meillä on kesä aina joka ei ole kotoisin helvetistä)