toisinaan on päiviä, iltoja jotka on humalaisen onnellisia
silloin pussaillaan salaa tupakkahuoneessa baarissa ja tanssitaan jalat rakoille
töissä hymyillään kuusi tuntia ja nauretaan flirttaileville kuusikymppisille miehille
äiti kysyy onko mulla kaikki hyvin, tietenkin mulla on
(huonoin tytär manipuloiva paska kiittämätön kakara et tiedä ahdistuksesta mitään et tiedä yhtään miltä se tuntuu ole hiljaa älä mulle tosta puhu mene ammattilaiselle sitten jos nyt on neidillä niin huono olla)
vä sy my s
takertuu joka paikkaan eikä anna mun olla
en muista milloin tunsin itseni levänneeksi
mutta ei se haittaa
ollaan kaikki ihan hiljaa
keho on kaikki mitä mulla on jäljellä tarjottavana, arpisena ja mustelmisena se vie yön varjoihin tuntemattomat tai tututkin
en päästä ketään pääni sisälle en ikinä
koska ketään ei oikeasti kiinnosta ja totuus on ettei muakaan kiinnosta
tämä paska ei ole ketään varten, antakaa mun mädäntyä rauhassa kunnes kylkiluut katkeaa pakkasen rutistaessa viimeiset hengenvedot ulos
miks mä kirjotan edes.
keskiviikko 23. tammikuuta 2013
tiistai 8. tammikuuta 2013
mä toivon et tätä ei lue ne tutut jotka ei tiedä tästä mitään
ne on ne ketkä taputtaa olalle sanoen että kyllä sä pärjäät ja lähtevät heti pois kun näytän hieman kaksoiselämäni sitä varjoisempaa puolta joka on liimautunut kiinni ihoni sisäpuolelle tehden sielustani mätänevän likaisen ja vastenmielisen että tekisi vain mieli mennä makaamaan junaraiteille
tiedättekö sen tunteen kun tajuaa ei helvetti mä tarvin apua
tänään otin ensimmäisen askeleen siihen, apuun.
olisi niin kiva hymyillä ja rakastaa jotakuta. ajatella vaan että on hyvä olla, on niin hyvä olo että tekisi mieli laulaa ja tanssia keskellä katua joka voisi olla keväinen ja puut alkavilla hiirenkorvilla
Tyttö lähti kun ei kestänyt katsella tätä mun meininkiä enää, koska en ole enää iloinen enkä halua seksiä, koska olen vakava ja surusilmäinen. Poika on armeijassa ja luulee mun ahdistuksen johtuvan ihmissuhteista, ei johdu.
eilen itkin autoa ajaessa, parkkipaikalla ja tänään kävellessäni kirjastoon.
-What are you doing here, honey? You're not even old enough to know how bad life gets.
-Obviously, Doctor, you've never been a 13-year-old girl.
ne on ne ketkä taputtaa olalle sanoen että kyllä sä pärjäät ja lähtevät heti pois kun näytän hieman kaksoiselämäni sitä varjoisempaa puolta joka on liimautunut kiinni ihoni sisäpuolelle tehden sielustani mätänevän likaisen ja vastenmielisen että tekisi vain mieli mennä makaamaan junaraiteille
tiedättekö sen tunteen kun tajuaa ei helvetti mä tarvin apua
tänään otin ensimmäisen askeleen siihen, apuun.
olisi niin kiva hymyillä ja rakastaa jotakuta. ajatella vaan että on hyvä olla, on niin hyvä olo että tekisi mieli laulaa ja tanssia keskellä katua joka voisi olla keväinen ja puut alkavilla hiirenkorvilla
Tyttö lähti kun ei kestänyt katsella tätä mun meininkiä enää, koska en ole enää iloinen enkä halua seksiä, koska olen vakava ja surusilmäinen. Poika on armeijassa ja luulee mun ahdistuksen johtuvan ihmissuhteista, ei johdu.
eilen itkin autoa ajaessa, parkkipaikalla ja tänään kävellessäni kirjastoon.
-What are you doing here, honey? You're not even old enough to know how bad life gets.
-Obviously, Doctor, you've never been a 13-year-old girl.
- Virgin Suicides
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)