lyhyt teatteridraama sai ansaitsemansa nopean päätöksen

ja vatsanpohjaa nipistelee hieman

    aamuruska lopettaa laulamisensa

pakenee tulevan kesän tieltä

jättäen jälkeensä kevään pajunkissat kuolemaan

vielä hetken viileät aamuyöt joita paetaan bussipysäkeille odottamaan

     tuoksut tuovat mieleen muistoja vuoden takaa

nyt uusia muistoja vanhojen päälle samoille tuoksuille

kovistellaan iltahämäriä musiikilla

paljaat jalat juoksevat asfaltilla ja kompastuvat halkeamiin

kuori koostuu mustelmaisista polvista ja tummista silmänalusista

verisuonista ja hetkistä reisillä

rutisevasta selkärangasta

aivojen takana piilotuvasta labyrinttisestä mielestä

joka tästä eteenpäin aikoo eksyttää jokaisen sinne aikovan

kunnes nääntymyksen partaalla luovuttaa

kaiken sen alla

minä kuin vesipisara keskellä tyhjää valtamerta

kuin kasvava ruohonkorsi ujostellen niityllä

ensimmäisen henkäyksen henkäisevä tähdenlento

kuoleva komeetta

     

me olemme rikollisia varjoissa
on salaisuuksia joita ei ikinä tuoda takaisin tietoisuuteen
ne muodostavat verkkoja aivojen ja hermosolujen välillä
katoan peittojen alle ja nukun kuin pieni vauva
ajatukset pitäisi evakuoida
häiritkää niitä enemmän
tunteet pienessä laatikossa syvällä labyrintissä
        oh well
         whatever
        nevermind
suonissa virtaa pieni katumus
pitäisi olla suurempi, yliannostus joka heittäisi kyyneleet poskipäille
mutta mulla on itse asiassa hyvä olla
ja kun muistelen sitä iltaa
en voi muuta kuin hymyillä 
salaa
 (put a gun to my head and paint the walls with my brains)

se ei ollut viimeinen ilta

eikä ensimmäinen yö

varjot pakenivat pois seiniltä

karkoitettiin ne yhdessä pois

huudoilla joiden piti kuulostaa laululta

punaviinilaseilla ja kuudella muovipussillisella tölkkejä

sota pääni sisällä teki aselevon hetkeksi

auringon ja kuun kesken

    hyvä olo. 

halauksia ihmisiltä joiden nimiä en enää muista

salaisuuksia kun kukaan ei ole katsomassa

(tämä alkaa mennä vaaralliseksi)

yritetäänpäs olla taas normaalisti. 

shh ajatukset.