ja vatsanpohjaa nipistelee hieman
aamuruska lopettaa laulamisensa
pakenee tulevan kesän tieltä
jättäen jälkeensä kevään pajunkissat kuolemaan
vielä hetken viileät aamuyöt joita paetaan bussipysäkeille odottamaan
tuoksut tuovat mieleen muistoja vuoden takaa
nyt uusia muistoja vanhojen päälle samoille tuoksuille
kovistellaan iltahämäriä musiikilla
paljaat jalat juoksevat asfaltilla ja kompastuvat halkeamiin
kuori koostuu mustelmaisista polvista ja tummista silmänalusista
verisuonista ja hetkistä reisillä
rutisevasta selkärangasta
aivojen takana piilotuvasta labyrinttisestä mielestä
joka tästä eteenpäin aikoo eksyttää jokaisen sinne aikovan
kunnes nääntymyksen partaalla luovuttaa
kaiken sen alla
minä kuin vesipisara keskellä tyhjää valtamerta
kuin kasvava ruohonkorsi ujostellen niityllä
ensimmäisen henkäyksen henkäisevä tähdenlento
kuoleva komeetta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti