mua ahdistaa kaikki asiat. mua huolestuttaa kaikki asiat.
pienet, isommat, ja ne suurimmat. toisinaan tuntuu etten saa edes happea. oon unohtanut miten hengitetään kivuttomasti. tää on vain kuoren elossaolomekanismi. pakollinen. automaattinen. 
      ei se haittaa vaikka mä jään jalkoihin. loppupeleissä munlaisella ei oo mitään. pienistä valkoisista valheista muodostuu isoja pikimustia, kädet suttaavia tukoksia. oon se räkänokka joka hymyilee joka paikassa vaikka sisältö murenee kunnes jäljellä on enää tyhjiö.

jotkut asiat on hauskoja ja onnellisia. kuten uuden tatuointiajan varaaminen, twin peaksin katseleminen, punaviini. armeijasta jutteleminen poika_kaverin kanssa vaikken mä siellä edes ole. menin ystävälle viisi minuuttia sen jälkeen kun olin itkenyt autossa eikä se edes huomannut vettyneitä silmiä. oon niin hyvä.
    toinen ystävä ei halua enää kertoa huolistaan mulle koska satuin kertomaan omasta olostani. "ei voi tietää koska noi haavoittuvainen viaton särkyy kokonaan"
pakko yrittää kovemmin pakko esittää paremmin 

ja ne pakottaa mua uimaan niiden kanssa. avantouinnille. en mä voi käyttää bikineitä. varjot on syövyttänyt kaiken lihan. 

neljätoistavuotiaana ihastuin ensimmäisen kerran tyttöön

viisitoistavuotiaana mulla oli ensimmäinen tyttöystävä

sen jälkeen oli useita poikia koska tuntui vaan helpommalta mukautua yhteiskunnan ja perheen normien mukaan, oli helpompi puhua poikaystävästä koska vanhoillisuus tuntuu ajavan muut ajatukset nurkkaan

tosin, ei mulla olisi maailman parhaimpia ystäviä jos en olisi tarttunut siihen yhteen poikaan kiinni

       nyt mä tiedän melko vahvasti että naiset on se mun juttu

viimeisen parin vuoden aikana tunnemyrsky on aivan liian hento sana kuvaamaan sitä kaikkea jota olen pääni sisällä joutunut käymään; kenties omasta tahdostani, kenties siinä oli jotain muutakin

ex-tyttöystävän jälkeen ajattelin että naisista tauko nyt

we'll see whats gonna happen

tulevaisuus on abstrakti asia enkä tiedä miten päin sitä pitäisi katsoa

sydän on tuntematon vasemmassa rinnassa ja tekee juuri toisinpäin kuin aivot haluaisi tekevän

iho vaatii tiikerinraitoja huulien hymyillessä

ehkä mä tuotan häpeää perheelleni

ehkä mä oon se paskan musta lammas tässä suvussa

sosiaalinen paine on viime aikoina käynyt yllättävän raskaaksi ja sitä nuorten vastaanotolla ollaan mietitty

tunnollisuudessa on hyvät puolensa mutta joskus se osaa lyödä omiin kasvoihin melko rankasti

mä pakotan sen rakoilemaan nyt, sinisilmäisyydelle ei ole varaa koska senkin takia on tullut monesti näpeille

musta on kehittynyt ihan toisenlainen, musta on tullut kaikkea mitä en koskaan ajatellut että musta tulisi

itsensätutkiskelu on ihan uusi juttu.