(tell me when your lambs stop screaming)
maanantai löi uskomattoman kovaa enkä ehtinyt koskettaa rosoista horisonttia
jossa läikähtelee oranssi jo hieman myöhempään
mustaakin mustemmat rinkulat valtaa silmienympärykset
selkä on voimaton että sen voisi napsaista helposti rikki
päässä Freud ja Brenner muttei yöunia
repaleisuus riepottelee ja repii kohti 21.päivää, pakko saada M 
tiistai oli hellempi
näytän yhtä kuolleelta kuin kaikki tämän kaupungin ihmiset jotka nousevat samaan bussiin,
kulkevat tyhjyys silmissään ja joilla soi aina puhelin kirjastossa
silti peilissä katselee joku kenellä on tukka ihan hyvin
joka on ihan nätti, mua naurattaa
huomenna on keskiviikko joka on tiistain kopio
ero on siinä että huomenna voi sanoa kolme yötä

kolme päivää ja kaksi yötä
nyt ollut yksin tunnin ja viisi minuuttia ja jokin kuristaa
kyyneleet nousevat kurkusta 
sydän hänen mukanaan, pienenä taskussa ettei vain mene hukkaan


suudelmia suihkussa, bussipysäkeillä, elokuvateatterissa, sohvalla, sängyllä,
ja yön tunneilla kuiskaukset "mä en voi elää ilman sua"
elokuvia, musiikkia, tietokone ja twin peaks
kaikesta tuli merkityksellistä
kuvat kamerassa ja mustelmat kaulassa
ryppyiset lakanat ja likaiset astiat jättävät jälkeensä kaipauksen
joka iskee joka kerta yhtä voimakkaasti
suoraan kasvoihin
eikä sitä opi ikinä sietämään, siihen ei osaa ikinä varautua, ei valmistautua
isku on aina yhtä kova
ja silmistä katoaa kipinät
(koska ne on sun luona)


sänky on tyhjä ja yksinäinen
kello matelehtii
vaikka äsken juoksi niin

onnellisuudella on nimi. sinä.

sata hohtavaa timanttia laulamassa sonaatteja
hups, ne olivatkin (vain) lumihiutaleita maassa
rakastelemassa auringon kanssa


keittiönpöydällä on avaamaton kukkakimppu
niillä on taas riitoja ja silloin kukaan ei uskalla hymyillä
ellei halua eksyä tsunamien alle
mä rakennan neljästä seinästä linnan
eikä sinne päästä tai poistuta ilman salasanaa
ehkä mä unohdan sen
hetkeksi
tule tänne, katsotaan huonoja leffoja ja voisin leikkiä sun hiuksilla
jooko