all this and heaven too

(tell me when your lambs stop screaming)
maanantai löi uskomattoman kovaa enkä ehtinyt koskettaa rosoista horisonttia
jossa läikähtelee oranssi jo hieman myöhempään
mustaakin mustemmat rinkulat valtaa silmienympärykset
selkä on voimaton että sen voisi napsaista helposti rikki
päässä Freud ja Brenner muttei yöunia
repaleisuus riepottelee ja repii kohti 21.päivää, pakko saada M 
tiistai oli hellempi
näytän yhtä kuolleelta kuin kaikki tämän kaupungin ihmiset jotka nousevat samaan bussiin,
kulkevat tyhjyys silmissään ja joilla soi aina puhelin kirjastossa
silti peilissä katselee joku kenellä on tukka ihan hyvin
joka on ihan nätti, mua naurattaa
huomenna on keskiviikko joka on tiistain kopio
ero on siinä että huomenna voi sanoa kolme yötä