tykkään tästä
tykkään olla tuuli
ja roihuava tuli samaan aikaan
tanssin jalkani verille
hymyilen huomiselle
hengitän surrealistisuutta
ja ehkä hieman taiteensekaista onnellisuutta
mun sydän ei halua olla kenenkään muun
kuin mun oma
en tiedä tulevaisuudesta
vältän rakkaudentunnustuksia
vielä ei ole niiden aika
ei kävellä vastatuuleen kun niin voi tehdä myöhemminkin

oon vielä aika lapsenmielinen lapsi
se on vissiin ihan ok

rakennan elämäni itseni varaan

itken omat itkuni ja nauran omat nauruni

siksi tuntuu oudolta miten hän tuntui rakentavan itseään ymprärilleni

kietoutui liian tiukasti selkää vasten

etteivät ne suudelmat olkapäille tuntuneet enää miltään 

pelkkää hiiltä 

(et sä pudonnut maailman laidalta

elämä vasta heräilee aamuun)

olen itse oman elämäni herra ja tuomitsija, rouva ja pyöveli

aion pitää hauskaa

jättää päiväkirjaan merkkejä hymyistä

tyhmistä teoista ja humalaisista suudelmista jokaisen huulilla

ehkä joskus joku kävelee tiellä vastaan ja auttaa mua opettamaan mitä

rakkaus oikeastaan on vai onko sellaista edes olemassa

siihen asti haluan mennä naimisiin ainoastaan Hannibal Lecterin kanssa

ja ehkä kesäauringon

olen kuin tuuli

jota ei voi kahlita

jos tuulen yrittää kahlita

se räjähtää ja siitä tulee myrsky

ahdistus myllertää keuhkoissa

enkä mä osaa olla

hirmumyrsky, taifuuni, tornadokin

ennen heräsin jokaiseen päivään toiveikkaana ja 

näin kaikessa kaunista koska sydän voi hyvin

mikään ei ole hyvin enää

tuntuu kuin kaikki olisi pilalla

pandoran lipas ollaan avattu 

hermosolut välittävät varjoja eteenpäin

niitä jotka piileksivät pelkureiden tavoin rakennusten perustuksissa

ja mulla on niin huono olo että itkettää

enkä mä tiedä miten päin olla

vapaus on se mikä pitää mut elossa

tuulen tanssissa

tuntuu kuin eläisin jatkuvassa surrealistisessa maalauksessa

mun olo on kuin Huudolla Munchin luomuksessa

valkoviinin jälkimaku raastaa kurkkua ja mieli on kaaos

kaaos kaaos kaaosta kaikki

voisin ehkä tehdä kuten tehtiin Fight Clubin lopussa

ampua itseäni päähän ja räjäyttää pari korttelia

vain purkaakseni vitutusta

jos kaikki tämä on unta

ja heräänkin meren pohjasta

ajaudun avomerelle haiden syötäväksi

eikä kukaan muista olemassaoloani

mussa on jäljellä mitätöntä energiaa

hämmennys virtaa heroiinin lailla suoraan suoniin

ehkä kulutan elämäni loppuun
ehkä mun valkosoluista loppuu stressin sietokyky
ehkä mä totun kipeään selkään, väsyneisiin silmiin
loputtomaan kiireeseen
nopeasta kävelystä kipeisiin nilkkoihin
töissä tulleisiin mustelmaisiin polviin
rohtuneisiin alahuuliin


vuorokaudessa on niin vähän tunteja
eihän tässä ehdi tekemään paljon paskaakaan


ehkä aloitan juoda kahvia mustana
ehkä ostan salaa kofeiinitabletteja
ehkä mä sitten totun
tärisevät kädet 
ne yököttävät energiajuomat


liian vähän aikaa
hoitaa koko mun maailmaa


ehkä rikon itse oman sydämeni
ehkä mun maailma hajottaa mut kappaleisiin
ja painaa keuhkot rikki
yritän vaan olla niille hyvä tytär
että ne hyväksyisi vihdoin
mun sydämen kuuluvan naiselle, ei miehelle


kunnianhimoiset silmät näkee levottomia unia
rabbit eye movement