ehkä kulutan elämäni loppuun
ehkä mun valkosoluista loppuu stressin sietokyky
ehkä mä totun kipeään selkään, väsyneisiin silmiin
loputtomaan kiireeseen
nopeasta kävelystä kipeisiin nilkkoihin
töissä tulleisiin mustelmaisiin polviin
rohtuneisiin alahuuliin
vuorokaudessa on niin vähän tunteja
eihän tässä ehdi tekemään paljon paskaakaan
ehkä aloitan juoda kahvia mustana
ehkä ostan salaa kofeiinitabletteja
ehkä mä sitten totun
tärisevät kädet
ne yököttävät energiajuomat
liian vähän aikaa
hoitaa koko mun maailmaa
ehkä rikon itse oman sydämeni
ehkä mun maailma hajottaa mut kappaleisiin
ja painaa keuhkot rikki
yritän vaan olla niille hyvä tytär
että ne hyväksyisi vihdoin
mun sydämen kuuluvan naiselle, ei miehelle
kunnianhimoiset silmät näkee levottomia unia
rabbit eye movement
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Toivon sydämeni pohjasta että sun vanhemmat hyväksyy sun suhteesi.
VastaaPoistaJa ne rakastavat sua, joten varmasti hyväksyvät kun saavat vähän aikaa.
Aurinkoa päiviisi, älä anna stressin tuhota itseäsi.