Lasiset poskipäät,
sormissa paperiviiltoja,
pakkasen poika lyö kasvoja.
Tuntuu että joku piikittäisi suolaa verisuoniini,
että jos nyt lähtisin,
en ehkä koskaan palaisi,
saanko kadota sumuun, joka on tullut tänne,
tappamaan minun syksyni,
en oikeasti haluaisi kuin hengittää.

mustikkahuulet jo nyt.

Jalat uppoavat suohon,
rikkinäinen peilikuva,
kuka sinä olet?
(arvuutellaanko oliko tämänpäivän hymy ulkokuorta vai sielua?)
Ankkuri nilkassa,
taskussa kymmenen kiveä ja yksi tähdenlento,
kirjeitä nilkoissa ja ranteissa ja niskan takana,
salaisuuksia,
sellaisia joita kerrotaan yksin nurkkiin jotka maalataan mustalla.
(tuuli ota minut mukaasi Atlantin yli)


Tulisiko joku,
juoksemaan keskellä autotietä keskellä yötä,
leikkimään perhosia aamukasteessa?
(jotta lammikot eivät vielä täyttäisi parkettia)

Seinät tulvivat kyyneleistä,
merta ja suolaa.
Enkelit eivät häntä vie,
ette saa, ei.
Polttomerkatkaa minut,
älkää häntä.
Koko elämä, tiedättekö?

aamulla turvonneet silmät
tärisevät kädet.
pisarat. eikä siipiä lapaluilla. ajatus katkaistiin eilen kello 21.54. apua, näytinkö heikkouteni taas.

Ette häntä saa, kuulitteko?

Hih. Ihana Kelvoton antoi minulle tuollaisen ♥ kutsutaanko sitä palkinnoksi? Hassua.
Kiitos valosäteistä yönmustaan iltaani.

Minun siis pitäisi kertoa teille seitsemän asiaa itsestäni, raottaa hieman merensinistä verhoa ikkunan edestä. Yritän parhaani, en ole kovin hyvä kertomaan itsestäni.

1. Tyylini on sekasotku kuten minä itsekin. Kun toiset lokeroivat itseään pieniin laatikoihin, minä karkaan metsiin. Maanantaina voi olla poikapäivä, tiistaina tyttöpäivä ja keskiviikkona kauluspaita ja kravaatti. Jos jotain kumminkin pitää sanoa, niin tyyliini on jäänyt rippeitä siitä pitkästä kaudesta jolloin kaikki oli mustaa, bändipaitoja ja niittivöitä. Haluaisin erottua etten olisi klooni. Onneksi punaiset hiukset saavat minut edes hieman erottumaan valtamerestä, edes hetkeksi.

2. Tämä ei ole minun paikkani, haluan pois täältä. Haluan nähdä maailmaa ja seikkailla, kirjoittaa muistiin kaikki ja palata kaikkien niiden tarinoiden kanssa. Sydän huutaa, suurkaupunkeihin, ihan minne vain, kunhan jonnekin muualle. Kolme vuotta.

3. Musiikki on elämäni suurin intohimo, kuten myös kirjoittaminen ja historia. Ilman kahta ensimmäistä en olisi päässyt ehkä omin jaloin enää ylös kun joku on työntänyt jyrkänteeltä.
Kolmas on vain rakkaus, minun juttu.

4. Olen kirjoittanut päiväkirjaa siitä saakka kun olin yksitoista, siis viisi vuotta nyt jos oikein laskin. Tämän vuoden puolella olen vasta alkanut kirjoittamaan joka päivä, aluksi se olikin vain sellaista epäsäännöllistä, raapusteluja ja suttuja silloin tällöin lapsen elämästä. Joidenkin kirjoitusten lukeminen tekee kipeää, jotkut naurattavat. On silti ihana huomata, että minusta on tullut edes hieman vahvempi, vaikka olenkin yhä heikko.

5. Toisinaan koen sellaisia hetkiä jolloin kadotan polun ja hukun suohon nimeltä kamalaepävarmuus ja ahdistus. Sitä ei minusta päällisin puolin lähes ikinä huomaa, koska yleensä hymyilen kaikille oman huoneeni ulkopuolella ja sanon höpsöjä kommentteja. Mutta kun sulkee oman huoneensa oven iltaisin, kaikki hajoaa palasiksi ja sormet purkaa kaiken paperille tai tänne tai jonnekin. Kukaan muu ei nää merivirtoja, kerran yksi silloin tärkeä ihminen näki ja nyt häpeän sitä hetkeä koska olin liian hauras.

6. Pyrin lähes aina tasa-arvoisuuteen. Tuntuu että täällä asuu vielä liikaa niitä luolaihmisiä joille tasa-arvo on ihan tuntematon käsite. Ihmiset, ketkä ihannoivat ihmisiksi naamioituneita hirviöitä, ovat ainoita ketkä saavat silmissäni metsäpalon, siksi ensimmäisessä lausessani on tuo lähes-sana. Voisin siis ehkä sanoa olevani feministi? En tiedä.
Minusta tasa-arvoisuuden pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta ei se tunnu toteutuvan kovin hyvin missään, ainakin joskus tuntuu pahasti siltä.

7. Tuleva talvi hieman pelottaa koska viime talvi meni niin hyvin, nopeasti ja pää vaaleanpunaisessa hattarapilvessä. Jos nyt kaikki on mustempaa ja synkempää,
rikkoutuuko jää? En enää edes muista miltä tuntui sellainen kylmyys ja lumimyrkyssä käveleminen ja liian kova vastatuuli.
Onneksi nyt on syksy, rakkauteni, karnevaali ja elämä. Vielä ei herra Aurinko hylkää eikä luonto vaivu uneen, saan kävellä tienreunoilla ja kuluttaa tennarit puhki ja piiloutua värikkäisiin lehtikasoihiin, etsimään salaisuuksia.

Olipas vähän vaikeaa. Anteeksi kun vastaukset ovat ihan tönkköjä ja tylsiä ja niin. (ja kamalan pitkäkin)

Hui, nyt pitäisi valita seitsemän, apua, kun te kaikki olette niin ihania.

One Step Closer - Mary
Sortumia - Kai
tähtipöly sydämessäni - Miau
tähtikartta - Lumi
Kristallipallokuvia - Utu
bystanding - tunnevamma
Runa Au Lait - runa


Keijukaisia istui ikkunanlaudalla,
lauloivat niille joiden silmissä tanssivat tuhannet tähdet
(teille kaikille ♥)

Missä on karnevaali,
täyttämässä katuja ja tyhjiä keuhkoja,
tukketuneet viemärit.
Vaikka taivas rakastui nokeen ja siniseen
ja tuuli puree luut katki kyljistä,
molemmin puolin.
Silmissä on pala metsää ja lammikko,
lisää lammikoita
kun varjot aloittavat rituaalinsa,
ajatus kiertää ympyrää.
Kellun betoniviidakon yllä,
tukehdun savupiippujen aiheuttamaan saastaan,
lasken päiviä
tunteja
minuutteja
että taivas täyttyisi ruusuista,
kultalangoista ja hopeisista silkkinauhoista käsivarsien ympärillä
kuten joskus
ennen menneisyyden alkua.