Lasiset poskipäät,
sormissa paperiviiltoja,
pakkasen poika lyö kasvoja.
Tuntuu että joku piikittäisi suolaa verisuoniini,
että jos nyt lähtisin,
en ehkä koskaan palaisi,
saanko kadota sumuun, joka on tullut tänne,
tappamaan minun syksyni,
en oikeasti haluaisi kuin hengittää.
mustikkahuulet jo nyt.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

pidän mustikoista.
VastaaPoistanauruni on hiljainen ja hukkuu huutoon.
VastaaPoistaomaani.