itken omat itkuni ja nauran omat nauruni
siksi tuntuu oudolta miten hän tuntui rakentavan itseään ymprärilleni
kietoutui liian tiukasti selkää vasten
etteivät ne suudelmat olkapäille tuntuneet enää miltään
pelkkää hiiltä
(et sä pudonnut maailman laidalta
elämä vasta heräilee aamuun)
olen itse oman elämäni herra ja tuomitsija, rouva ja pyöveli
aion pitää hauskaa
jättää päiväkirjaan merkkejä hymyistä
tyhmistä teoista ja humalaisista suudelmista jokaisen huulilla
ehkä joskus joku kävelee tiellä vastaan ja auttaa mua opettamaan mitä
rakkaus oikeastaan on vai onko sellaista edes olemassa
siihen asti haluan mennä naimisiin ainoastaan Hannibal Lecterin kanssa
ja ehkä kesäauringon
Tiedätkö, minusta olisi vielä joskus kiva tavata sinut, vaikka kesäauringossa.
VastaaPoista