all this and heaven too

mua ahdistaa kaikki asiat. mua huolestuttaa kaikki asiat.
pienet, isommat, ja ne suurimmat. toisinaan tuntuu etten saa edes happea. oon unohtanut miten hengitetään kivuttomasti. tää on vain kuoren elossaolomekanismi. pakollinen. automaattinen. 
      ei se haittaa vaikka mä jään jalkoihin. loppupeleissä munlaisella ei oo mitään. pienistä valkoisista valheista muodostuu isoja pikimustia, kädet suttaavia tukoksia. oon se räkänokka joka hymyilee joka paikassa vaikka sisältö murenee kunnes jäljellä on enää tyhjiö.

jotkut asiat on hauskoja ja onnellisia. kuten uuden tatuointiajan varaaminen, twin peaksin katseleminen, punaviini. armeijasta jutteleminen poika_kaverin kanssa vaikken mä siellä edes ole. menin ystävälle viisi minuuttia sen jälkeen kun olin itkenyt autossa eikä se edes huomannut vettyneitä silmiä. oon niin hyvä.
    toinen ystävä ei halua enää kertoa huolistaan mulle koska satuin kertomaan omasta olostani. "ei voi tietää koska noi haavoittuvainen viaton särkyy kokonaan"
pakko yrittää kovemmin pakko esittää paremmin 

ja ne pakottaa mua uimaan niiden kanssa. avantouinnille. en mä voi käyttää bikineitä. varjot on syövyttänyt kaiken lihan.