joulupäivä ja ulkona on loppusyksy. se tunkeutuu seinien läpi ja vaikka ulkona ulkotulet ja ikkunoissa kynttiläjalat ja joka puolella joulunpunaisia koristeita, suonissa virtaa loppusyksy ja ikävä joka raapii selkään viiruja ja punoo kyynelistä helminauhaa. nimenomaan loppusyksy eikä maaliskuinen kevät.
tekohymyjen valtameri jonne pukeudun laittamalla oman naamioni, sen naamion mikä puhuu niitä asioita joita muut haluavat kuulla. onneksi kaksi lasia punaviiniä saa hieman kihelmöintiä sormenpäissä ja typerän virneen, silloin maailma on oikeasti ihan hauskannäköinen paikka kieroine silmineen.
tekokuusi koska pikkuveli on allerginen, siksi täällä ei tuoksu joulu. ei täällä tuoksu lämpökään, vain teennäisyys tunkeutuu sieraimista sisään ja tekee olon tukalaksi.
mulla oli yhden naisen bileet omassa huoneessa kaiken sen muodollisuuden jälkeen. seinille ilmestyivät pulp fiction ja quentin tarantino viihdyttämään vaikka molemmissa julisteissa on aseita.
yöllä etsin turhaan unta tiedottomuuden mailta, juoksin liikaa paikallani sillä aamukuudelta nielussani asui sahara.
kaksi päivää, kaksi yötä. sitten mun huulet saa mun omaa huumettani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti