all this and heaven too

oon täällä. tai mun keho, ruumis on. se vaihtaa työvaatteet päälle, hymyilee kiltisti eikä ajattele.
se laittaa laastarin turmeltuneen ranteen päälle jotta vältetään arat ja ikävät kysymykset. nyt loppui t-paita kelit. 

en jaksa on yleisin olo, mä en jaksa en jaksa en jaksa. aamut on niin helvetin väsyttäviä ja vaikeita. ihan sama vaikka nukkuisi sen 3, 8 tai 10 tuntia, tää olo on tullut eikä katoa minnekään. 

ehken mä oo olemassa. jos mä oonkin vaan varjo jostain entisestä hyvästä jonka oon tappanut. 

ja nyt saan palata omaan yksinäisyyteeni ja maailmaani pyyhiessäni kesän keinotekoisen ja karkean kliseisen "rakkauden" luonnoksen pois päiväjärjestyksestä. hän tekstaa mulle kännissä jyväskylästä sanoen että oon taas syypää hänen paskaan oloonsa. noniin.

"emmalla ei varmaan oo maallisia murheita" - sanoi asiakas
emma hymyilee koska niin kassaneidit tekee

jos vain tietäisitte 
mä myrskyän.