all this and heaven too

Painoin yhtä nappia, anteeksi.

Ehkä vain sisälläni kasvoi epävarmuus ja pienisuuriaivanliianiso pelkuruus.

Ja tuntuu kuinka kaikki olisi suljettu linnunhäkkeihin,

ruoste. Keuhkot hengittävät,

jalat kävelevät ja kädet koskettavat.

(ja kevätmyrsky)

Ehkä joskus.

Kun kelloista loppuu aika

valtimot täynnä terälehtiä,

ja laskimoissa hopeaa.

Joskus.

Mutta psst, paljastan yhden kaksi palaa mutta eihän kumminkaan liikaa?

Hyvin hassua, en ole ennen lisännyt tännenäin kuvia.

Anteeksi etten ole kovin kaunis.

Pieni hymy, punaiset hiukset ja syksyni hautajaiset. Ja silloin kamera piti minusta, hetken.

Smile dear, you're on candid camera.