Nyt naurattaa kovin koko maailma,
isot järvet, betoniviidakot joiden seassa kiertelee asfalttikäärmeet,
sunnuntai ja tanssivat sormet. Humallun.
Hiukset on sekaisin ja siellä ei sada niin raskasta sadetta,
ei sellaisia luoteja päähän, ei tänään, eihän?
Kevyt sade ja sulanut lumi, värjään tammikuun kinokset sateenkaaren väreillä
ja ehkä suutelen herra Aurinkoa ja neiti Kuuta.
On kovin sellainen hassu lentävä olo.
Haluaisin olla pieni peikko,
jonka vierellä seisoisi vahva joka pelottaisi painajaiseni pois.
Aamuisin olen yhtä melankolinen kuin yön hukuttamat tähdet
mutta onneksi on monta maailmaa.
kamalasekasotkutämäkinhups
ehkä olen itsekin
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

ei mutta olet pieni peikko iloinen hassu suloinen.
VastaaPoistajoskus piilossa on helpompaa.
VastaaPoistajoskus piilossa on pakko olla.
ei aina, ei tietenkään. siihen asti kunnes joku löytää.
VastaaPoistaihana sinä ♥
VastaaPoistaMitäs sunnuntaina? =)
VastaaPoistaHörrr kiva kuulla että menee hyvin >:3
VastaaPoistaKoska nähdään Emma hurmur sinua ikävöin </3