Hei minä sain elää. Hengittää sitä tunnelmaa joka kohosi avaruuksiin,
musiikkia, ääneni sekoittuu bassoon,
käteni ylhäällä, ne tanssivat miljoonien muiden käsien kanssa,
kasvatan siivet, olen tulessa.
Palan palan palan ja se tuli on lämmin eikä polta keuhkojani liikaa eikä nokea sormenpäissä
vaan se syy miksi kävelen metsäsilmissä aamuöisin ja nauru helähtää metalleja vasten
ja oloni on kovin sellainen taas
että haluaisin keksiä aikakoneen.
Kylkiluiden alla on mustelmia mutta mustelmat on muistoja rakkaudesta jumalaan,
nuotteja verisuonissa ja silmäluomien alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti