all this and heaven too

Katson itseäni peilistä ja vaihteeksi kasvot näyttävät terveiltä. Ei ole silmäpusseja eikä epätoivoa täynnä pursuavia silmiä. Katson itseäni, tunnistan itseni. Enää ei näy merkkejä siitä säälittävästä ihmistä muistuttavasta olennosta joka joskus olin, joka joskus halusin jopa olla. Kävelen leuka pystyssä kohdaten maailman juuri sellaisena kuin se on, varmuus selkärangassa muistuttamassa ettei vanhaan ole enää paluuta. Enkä mä edes halua palata vanhaan; niihin iltoihin kun itkin kylppärin lattialla reidet veressä tai niihin aamuihin kun ensimmäinen ajatus oli mä haluan kuolla jo. Ilma tuoksuu raikkaalta ja ihmiset näyttävät kauniilta. Jopa ne ärtyiset ja ryppyisät. 
    Huonoja päiviä tulee mutta otan ne vastaan vahvuudella. En enää kierry sikiöasennolle nurkkaan oman masennukseni kanssa rakastelemaan vaan hyväksyn huonot päivät siinä missä hyvätkin. En tiedä mistä tämä yhtäkkinen paranemin on johtunut; onko se kesä, onko se minä, oliko se yksi aamu jolloin heräsin ja sanoin ääneen nyt saa riittää, oliko se EI ja luurien lyöminen äitä vastaan. En tiedä. Jotain on tapahtunut ja tykkään tästä muutoksesta. Emma ei ole enää pelkkä joustava varjo, vaan Emma on nyt näkyvä henkilö. Emma on hyväksynyt olevansa oman itsensä turva joka ei tarvitse yökerhossa miesten kähmintää ja huonoa humalaista seksiä kertoakseen olevansa hyväksytty ja kaunis. Emma hyväksyy itsensä. 
       Jokaviikkoiset terapia-istunnot ovat kestäneet vuoden. Lääkintä on kestänyt vuoden. Isän pettäminen, vanhempien avio-ero, äidin sekoaminen, pikkuveljen taantuminen, pikkusiskon sydämeen tungettu viha. Yhden yön suhteita, kipeitä paikkoja, mustelmia reisillä, mustia aukkoja humalaisista öistä. Paljon verta, paljon arpia, itkua, itsemurhayritys. Huonoa seuraa, eksyksissä, irrallisuus. Pitkä ja kivinen tie on ollut eikä se ole loppu vielä vaikka hymy onkin tällä kertaa aito ja kahteen vuoteen on itsevarma olo. Olen kasvattanut juuret. Enää en ajelehdi yksin autiolla merellä. 

Mä olen kasvanut tämän matkan aikana tytöstä naiseksi, aikuiseksi naiseksi. Tämä aikuinen nainen on uusi Emma joka istuu varmasti terapian vastaanotossa, joka sanoo ensimmäistä kertaa vastaan äidille, joka meikkaa itseään eikä miehiä varten. Tämä aikuinen nainen on Emma jonka silmissä syttyy valo ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Jokainen päivä on uusi seikkailu. 

Olen alkanut pitämään nimestäni. Minä olen Emma. Ja olen elossa. Mä tunnen olevani vihdoin ja viimein ELOSSA.