perjantaina niin sekaisin kuin ihminen olla ja voi, lääkkeitä kitalakeen kuvitellen että ne on karkkeja
kaveri läpsii poskille ja ne miettii soittaako ambulanssin
"en valvonut koko yönä ku katoin että sä hengität"
sori. ensi kerralla onnistun paremmin.
en tiedä mikä sai mut tarttumaan niihin pieniin pillereihin ja toivomaan että ehkä tää olisi viimeinen ilta tässä maailmassa. sisällä on jotain tosi räjähdysherkkää. mä oon tikittävä aikapommi.
tik tok tik tok.
viisarit liikkuu ja päivät paranee ja pahenee ja yhtenä päivänä mä en olekaan enää täällä
kun ette ole vahtimassa
silloin on mun vuoro
mun vuoronumeroni Helvettiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti