tiistai 1. huhtikuuta 2014

Kaikki tuntuu hehkuttavan alkavaa kevättä; mua vastaan poskipäitä puree vain se sama kylmä tuuli kuin aiemminkin. Tupakka maistuu kitkerältä ja nivusia särkee. Työtunnit menee samaa vauhtia kuin liukuhihnalla tavarat. En muista että olenko hymyillyt asiakkaille ja sekoitan aina numerot toisinpäin. En muista katsonko silmiin tai että kuulostaako mun nauru ontolta. Mä en tiedä mikä päivä on.
Levottomat jalat kuten siinä biisissä. Maalaamisen jälkeen oon ihan puhki. 

Haluaisin leikata tän sydämen helvettiin tästä painavasta rinnasta taas kasvavien tissien päältä joita pojat aina baarissa kattelee. Miksen mä voisi olla Näkymätön Lapsi vain. Yksin mun uusien ja taas uusien tiikeriraitojen kanssa. Vaikka sanon kaikille että oon "kuivilla". Vitut. 
Kiroilen liikaa, poltan liikaa tupakkaa, kärsin aivan järkyttästä surusta joka taitaa viedä multa hengen. 

Ei mulla muuta. Taidan ottaa saikkua. 

Mum, your daughter is fucked up. But she smiles so she's happy, right? Right. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti