all this and heaven too

Joka päivä on samaa paskaa. Joka aamu herääminen on yhtä tuskallista kuin eilenkin, avaan verhot ja huomaan auringon; jään sisälle välttelemään ihmisiä. Kädet tärisee koko ajan ja sydän lyö miljoonaa. Hautaudun peiton alle odottamaan mädäntymistä, täällä ei ole oikein mitään muuta tehtävää.

Olen menettänyt mielenkiintoni kaikkeen ja jokaiseen ja todellisuudessa ei ketään varmaan edes sen pahemmin kiinnosta miten mun pään sisällä asiat risteilee. Tai että miten mulla menee.

Se hymyilee joten sillä on kaikki hyvin, right?

Tupakkaa kuluu liikaa ja uupumus kaivautuu luihin ja lihaskudokseen asti. 

Ei jaksaisi syödä, ei jaksaisi olla. Voisimpa lakata olemasta. Tulkaa kusemaan haudalleni.