toisinaan on päiviä, iltoja jotka on humalaisen onnellisia
silloin pussaillaan salaa tupakkahuoneessa baarissa ja tanssitaan jalat rakoille
töissä hymyillään kuusi tuntia ja nauretaan flirttaileville kuusikymppisille miehille
äiti kysyy onko mulla kaikki hyvin, tietenkin mulla on
(huonoin tytär manipuloiva paska kiittämätön kakara et tiedä ahdistuksesta mitään et tiedä yhtään miltä se tuntuu ole hiljaa älä mulle tosta puhu mene ammattilaiselle sitten jos nyt on neidillä niin huono olla)
vä sy my s
takertuu joka paikkaan eikä anna mun olla
en muista milloin tunsin itseni levänneeksi
mutta ei se haittaa
ollaan kaikki ihan hiljaa
keho on kaikki mitä mulla on jäljellä tarjottavana, arpisena ja mustelmisena se vie yön varjoihin tuntemattomat tai tututkin
en päästä ketään pääni sisälle en ikinä
koska ketään ei oikeasti kiinnosta ja totuus on ettei muakaan kiinnosta
tämä paska ei ole ketään varten, antakaa mun mädäntyä rauhassa kunnes kylkiluut katkeaa pakkasen rutistaessa viimeiset hengenvedot ulos
miks mä kirjotan edes.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Kyllä mä uskon että monikin välittää.
VastaaPoistaVaikka tiedän että monesti ne varjot väittää toista.
Koita selvitä tästä talvesta,
kohta on aurinko ja hymyilevät ihmiset.
Halaus. ♥