all this and heaven too

olen nukkunut liian myöhään nähdäkseni enää unia
aamuinen tuuli on vihainen mutta suostuu saattamaan minut käytäville asti
märät sukat, sadepisarat sekoittuvat lumeen ja pinttyvät hiuksiin
eikä se ollut kuin samaa liukuhihnakamaa
kuten nämä kaikki arkipäivät
     ja miten ennen ne ihmiset jotka pystyivät koskettamaan
eivät enää katso samalla tavalla silmiin eivätkä puhu samalla äänensävyllä
niillä on kädet taskuissa, niiden kädet on kylmät
ja sade jätti lumen maahan turtuneena
koska kyllästyi leikkiin tältä päivältä
kuten rem-unet aamuyöstä
juoksen saadakseni menneisyyden kiinni jotta voisin hylätä sen uudelleen
sillä tulevaisuus kiertää minut pikkusormensa ympärille
rikkoo naamiot paljastaakseen todellisen
joka ei enää itkekään itseään uneen
paitsi onnesta
               ja lopulta vuoden vaihtuessa
               voin sanoa unohtaneeni helvetin
liekkien painamat jäljet reisissä
sä huomaat etkä huomaa. se on ihanaa. 
(hei, ollaan tässä vielä hetki)