valtameri oli silloin tyyni
sisälläni kelluivat aallot
aallokot
hiljalleen uinuivat pohjalle
näkinkengät lauloivat tuutulaulun
ja minä nukuin
sinun kanssasi
tavoittelemaan uutta auringonnousua
ja sydän piirsi kaunista viivaa
eikä kiukutellut kuten ne yksinäiset aamut
ja ankeiksi muuttuneet lakanat maanantaisin
mulla on sun paita
se tuoksuu ihanalta, sinulta
ihan kuin olisit täällä
mun niskan takana
(kaksi yötä jäljellä)
jos mä kerron sulle rakkausrunoja
piirtäisitkö sä mun selkään?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti