maanantai 9. toukokuuta 2011

salaisuus repäisiin palleasta kaakeleille, kynsien alla multaa, soraa ja teräviä lasinsirpaleita
mieli piirtää suoraa viivaa laitteessa, ja tuntuu etten saisi henkeä, että murenen pala palalta, uudelleen. uppoan suohon ja vaikka kesä seisoo jo eteisessä, en halua jäädä jälkeen. hiirenkorvat nauraa naiiviuudelleni ja pelko niskanikamissa, solisluissa, hiipii hiljaa lantiota alas. en halua katsoa ketään silmiin koska pelkään musertuvani sen kaiken painon alla, hukkuvani.

3 kommenttia:

  1. Minä tahtoisin pelastaa sinut. Älä huku.
    Ei kesä naura sinulle. Älä pelkää.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, että olet täällä. Olen tainnut löytää sinut muualtakin netin syövereistä, en vain uskalla näyttäytyä.
    Blogimaailman ulkopuolella vain pari ihmistä välittää minusta.Sinä olet arvokkaampi.

    VastaaPoista
  3. Pitää pyytää anteeksi, kun olen löytänyt sinut. Anteeksi sitä, etten uskalla paljastaa siellä itseäni, mistä sinut löysin. Minä olen kovin vanha puhumaan siitä, etten osaa elää. Eikä sinun tarvitse osata sanoa mitään. Minä tiedän, että välität minusta

    VastaaPoista