maanantai 2. toukokuuta 2011
haluaisin olla susi jonka kuiskauksen kuulisi vain se kuka seisoisi joella toisella puolella avaruutta, herkkäkuuloinen. haluaisin olla se metsä johon huusin yksinäisyyteni painajaisissani joissa posket lommoilla pikkupoika laskee mustelmia. haluaisin olla ne kirjaimet jotka olen sutannut päiväkirjaan kahden promillen humalassa (ei ihan). haluaisin olla lauantain alkuilta jolloin ei väliä mikä kappale tai mitkä sanat, se oli hyvä, paras ja nuotinvierestä. silitän viivoja ja vihastuttaa kunnes kyyneleet. enää en ole halpa nukke ostettu alekorista jolla voi leikkiä kunnes kyllästyy, heitetään pois ei kierrätykseen. (hymyilytti koska samanväriset paidat tänään.) hän ja hän ovat hymyt niskanikamissa ja tuuli hiuksissa. silloin ei itketä kun ei ajattele kuin hetkeä jolloin olo on kevyt ja turvassa ja kosketus on lämmin. haluaisin olla muistinmenetys joka lakkaa vasta huhtikuun kahdenkymmenentoisen päivän jälkeen. olen ristiriita ja sydämessä kaksi laastaria vähemmän. (höyhen olkapäilläsi)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Minä en heitä sua pois. Minäkin tahtoisin muistinmenetyksen. Onnellisuuden.
VastaaPoistaEn koskaan. Älä sano noin, minä olen kovin yksinäinen. Minäkin halaisin sinua. Vaikka sinun ei tarvitsisi.
VastaaPoistaKiitos.
VastaaPoistakevät menee ohi mutten tiedä meneekö ikävä.
VastaaPoistaKesä on kuitenkin liian kaukana. Ja kyyneleitäni on liikaa.
VastaaPoistaKiitos, ehkä kesä on parempi. Meillä molemmilla.
VastaaPoista