keskiviikko 25. elokuuta 2010

Kasvatan perhosen siivet,
mutta ne ei kanna.
Kerään jokaisen kyyneleeni lasipurkkeihin kirjahyllylle
ja piikitän keinotekoista väriä suoneen (ei se auta).
Huomaatko sinä ne lasittuneet silmät ja tärisevät kädet?

Kylmyys takertui niskaan ja luikahti paidan alle,
sydän pyrkii ulos rinnasta, sillä on paha olla.

Jos vain löytäisin ruostuneen avaimeni uudelleen,
sen jonka heitin kauan sitten pois merelle,
jos aallot lahjoittaisivat sen minulle syksyn alkamisen kunniaksi.
(eilen satoi ja minua hymyilytti)
(tänään satoi ja olisin halunnut kadota)




30 lukijaa kiitos paljon,
mau! ♥ Ette tiedäkään
kuinka kiitollinen olen,
olette ihania, minun ihmeeni, keijuni.

3 kommenttia:

  1. sateeseen voi kadota, hetkeksi
    sitten aurinko kuivattaa maan ja sinun kyyneleesi
    tiesitkö sen?

    VastaaPoista
  2. Sinäkin olet ihana,
    minun enkelini jonka siivet korjaan
    vahvalla langalla, silloin ne kantaa sinut vaikka hirmumyrskyn läpi <3

    Aurinkoinen halaus <3

    VastaaPoista
  3. kirjoitat niin lahjakkaasti♥
    olet upea.

    VastaaPoista