Kasvatan perhosen siivet,
mutta ne ei kanna.
Kerään jokaisen kyyneleeni lasipurkkeihin kirjahyllylle
ja piikitän keinotekoista väriä suoneen (ei se auta).
Huomaatko sinä ne lasittuneet silmät ja tärisevät kädet?
Kylmyys takertui niskaan ja luikahti paidan alle,
sydän pyrkii ulos rinnasta, sillä on paha olla.
Jos vain löytäisin ruostuneen avaimeni uudelleen,
sen jonka heitin kauan sitten pois merelle,
jos aallot lahjoittaisivat sen minulle syksyn alkamisen kunniaksi.
(eilen satoi ja minua hymyilytti)
(tänään satoi ja olisin halunnut kadota)
30 lukijaa kiitos paljon,
mau! ♥ Ette tiedäkään
kuinka kiitollinen olen,
olette ihania, minun ihmeeni, keijuni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

sateeseen voi kadota, hetkeksi
VastaaPoistasitten aurinko kuivattaa maan ja sinun kyyneleesi
tiesitkö sen?
Sinäkin olet ihana,
VastaaPoistaminun enkelini jonka siivet korjaan
vahvalla langalla, silloin ne kantaa sinut vaikka hirmumyrskyn läpi <3
Aurinkoinen halaus <3
kirjoitat niin lahjakkaasti♥
VastaaPoistaolet upea.