perjantai 27. elokuuta 2010

Koska olen harmaa,
jokainen soluni huutaa minulle,
sydämeni vihaa minua,
ajatukset pilvenhattaroina jossain horisontin toisella puolella.

Koska olen eksynyt ja sekaisin,
en löydä oikeaa polkua, vaikka juuri äskenhän kävelin sillä,
juuri äsken hymyilin, tasapainoilin järven yli ilman vaikeuksia ja sanahaikaloja.
(lause yksi kaksi, ja minä hajoan palasiksi kivilattialle)

Minä yritin pitää maskia kasvojeni edessä, katsokaa, se on onnellinen, se nauraa ja puhuu, se kävelee ja syö.
(ketä yritän huijata)

Haluan kadota,
en tiedä miten päin olla,
sydän ei löydä omaa paikkaansa,
miksi olen täällä.



(apua auttakaa, ampukaa minua sata ja yksi kertaa päähän kiväärillä)

10 kommenttia:

  1. Au pieni, löydetään paikka yhdessä, ei eksytä ihan vielä liian tuntemattomattomaan.

    Syksy, sellainen aurinkoinen mutta kylmä syksy, se vähän myöhäisempi syksy. Silloin kun lehdet ovat maassa ja aamulla ruohikko on kuurassa, silloin kun pitää käyttää takkia kahden hupparin sijaan. Se on aivan ihana, kun hengitys huuruaa ja aurinko laskee aikaisin. Olen muuten huomannut että tähdet näkyy yleensä parhaiten loppusyksystä c:
    Mutta tietysti pidän myös muista vuodenajoista ja juurikin keväästä, koska se edeltää kesää!

    Minäkään en ole matkustanut pitkin Suomea mitenkään erityisesti, ehkä junalla mennyt läpi puolen Suomen kun on täytynyt mennä Helsinkiin mutta ei kauheasti muuten. Mutta toivon että saisit joskus nähdä ainakin ruska ajan Lapin!

    Hmhm minulla on vaaleat ja sellaiset aika pitkät hiukset. Laitoin uusimpaan postaukseen kuvan niin saat nähdä c:
    Sinulla ainakin on ihanat hiukset, sellaiset pienen peikkotytön. Olen aina halunnut punaiset hiukset, mutten ole uskaltanut värjätä kun niistä tulisi varmaan sellaiset lähemmäs oranssit. Onko sinulla muuten vielä punaiset hiukset?

    Au niin, mielikuvituksen toivoisi säilyvän aina! En halua kasvaa aikuiseksi, ainakaan mieleltäni. Olisi hirveää olla sellainen umpitylsä vanha sihteeri vaikkapa, istumassa koko päivän jossain pölyisessä konttorissa papereiden ympäröimänä.

    Ehkä pitäisi vain ollakin, siis olla tai ainakin yrittää, oma itsensä. Olen vain oikeassa elämässä hyvin vaikeasti lähestyttävä ja niin, ettei varmasti oikein kukaan tiedä millainen oikeasti olen. Hankalaa, mutta joskus täytyy olla.
    Oletko sinä muuten sosiaalinen persoona? c:

    Oi kyllä, äiti on Pietarista, joten meillä puhutaan venäjää aika usein. Kyrillisten aakkosten opettelu ei taida olla kauhean vaikeaa.. Muutama kirjain on sama kuin suomessa, esim. A ja K, mutta sitten on tietysti niitä erilaisia. Jos jokin asia näiden kirjainten opettelemisessa on vaikeaa, niin ne on suhuäänteet, ja niitä on monta. Muu menee kyllä, mutta minä en vieläkään muista ulkoa kaikkia suhuäänteitä ja niiden kirjaimia! c:
    Olisi kyllä ihanaa osata kaikki maailman kielet, mutta niin, eihän se ole mahdollista. Harmittavan moni asia ei ole.

    Venäjän ja suomen kielen lisäksi puhun englantia, ja minun pitäisi myös osata puhua ruotsia ja saksaa, mutta ne menee kumpikin aika heikosti..
    Oletko sinä hyvä kielissä? c:

    Au viileä syystuuli on rakkaus ♥

    VastaaPoista
  2. älä katoa.
    niin en minäkään.

    VastaaPoista
  3. minulle kuuluu pimeää ja yksinäisyyttä,
    pahoinvointia ja ymmärtämättömyyttä.
    mietin minne linnut piiloutuvat sateella.

    mitä sinulle kuuluu?

    VastaaPoista
  4. taistelet. sitä tämä elämä on.

    VastaaPoista
  5. mutta leppäkertut ovat niin kauhean kauniita.

    VastaaPoista
  6. Mm oi kiitos, mutta jos niin, en kyllä näe tai tunne sitä :---) Sinullakin on aivan ihanat hiukset, pieni metsänpeikko ♥

    Ihmisten luottamus ja luottaminen ihmisiin on oikullista. Et ole ainoa joka siitä on näpeilleen saanut, sillä niin olen minäkin, monta kertaa ja liian monilta. Surullista, sillä se sattuu aina yhtä paljon. Yksinäisyys tuntuu joskus turvalta, mutta se on kylmä turva pitemmän päälle..

    Au no, kai minä olen c: Kaikillahan on salaisuuksia, minun on kylmyys ja eräs toinenkin. Se on kipeä salaisuus, sellainen missä on paljon sellaista mitä kukaan ei saa ikinä tietää. Paitsi jotkut lukijat on saattaneet arvata jo, mutta jotenkin se ei hirveästi haittaa. Tuntuu, että jos kertoisi ystäville ne eivät ymmärtäisi ja niin. Siksi en halua, en aio.
    Onko sinulla paljon salaisuuksia? c:

    Hassua mutta hyvin kovin mukaisaa c: Mukavaa että teksti kosketti jollain tapaa, mutta surullista kun se ei ollut niin kovin iloinen teksti. Se teksti oli sellainen sekava, ehkä tuskaisakin, tai minulle se on. Miten jännittävää että se tuntui myös sinun tunteiltasi! Ja enhän minä kirjoita vain itselleni, myös muille, voin mielihyvin jakaa sen kirjoituksen tunteet kanssasi hm c:

    Mustikansiniset huulet tuntuvat joskus liian kauniilta, sellaiselta mitä ei vain voi päästää irti, vaikka olisi kuinka kylmää. Se on yksi salaisuus.
    Ja toki, halaukset otan vastaan enemmän kuin mielelläni! Joskus, onneksi, lämmin tuntuu ehkä siltä paremmalta vaihtoehdolta.

    VastaaPoista
  7. ömm mun bussi on siellä vähän vaille kaksitoista, ja lähden illalla :--)
    apua pitäisikö vaihtaa sähköposteja, mesejä tai jotain, oothan sä mulla facebookin kavereissa mutta joo. mitenkäs?

    VastaaPoista
  8. Ehkä olen ansainnut rakkauden ja sen kaiken kauniin, mutta olen niin kyllästynyt odottamaan sitä.
    Ja kun luulen että vihdoin olisin voinut saada sen, sekin mahdollisuus vietiin.
    Ja taas joudun odottamaan.
    Se sattuu.

    VastaaPoista
  9. En tiedä, siitä on niin kovin vaikea päästää irti. Tuntuu kuin se olisi välillä se ainoa turva, mutta en tiedä. En oikein osaa selittää. Kylmyys on minulle aika abstrakti käsite, se tarkoittaa niin kovin montaa asiaa. Hassua. Mutta ihanaa että olet sulkenut sen kovin ikävän harmaan pois luotasi :--)

    Niin, on onni että saa kirjoittaa jonnekin. Tai kirjoitus on onni, päiväkirja ja myös tämä. Joskus pää vain räjähtää ja on niin sekava, että se tuntuu tyhjältä ja silloin haluaa kirjoittaa. Mutta inspiraatio on aivan ihana, jotenkin sellainen jota ei saa kiinni ja se tulee aivan joskus välillä. Harvoin, mutta silti tarpeeksi usein.

    Mm kiitos ♥ Sade on rakkaus, mutta joskus se tuntuu vain liian paljon, joskus silloin kun on yksin. Hassua että pidät salamoista ja ukonilmasta, minusta ne ovat vain hirmuisen pelottavia ja niin. En uskalla pitää silloin mitään valoja päällä ja revin kaikki mahdolliset johdot aina pistorasioista. Ja tarkistan moneen kertaan että onhan kaikki sähkö varmasti pois päältä. Tänä kesänä, loppukesästä, täällä on salamoinut harvinaisen paljon.
    Mutta onhan se tietenkin kaunista c:

    Au no tuota, mustikat! Mansikat on jotenkin sellaisia hassuja, en hirveästi pidä niistä. Mustikat on ihanan pieniä, ja jäisetkin mustikat on aivan taivaallisen ihania! c:
    Entä sinusta, kummista pidät enemmän?

    VastaaPoista