keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Tahtoisin nähdä unia oravista ja ja,
valkoisista kaneista joilla on vanhanaikainen kello ja ne käskevät seurata tänne.
Silloin juoksee läpi seinän, sellaisen pehmeän ei liian kovan teräksisen, ja
joku liimaisi lapaluiden kohdalle siivet jotka saa irottettua pois jos oikein toivoo,
mutta enhän minä tietenkään toivoisi niitä pois, sillä haluaisin lentää jonnekin pois pois pois,
ja uinua vaaleansinisellä taivaalla, jos se ei olisikaan vaaleansininen, minä maalaisin sen vaaleansiniseksi.
Maistaisin pilveä, koska keijut sanoivat sen maistuvan hyvälle.
Herra Kuuviisas laulaisi minulle tuutulaulun ja nukkuisin kerrankin yhden yön oikein oikein hyvin, enkä heräisi herätyskellon kiljuntaan, enkä löytäisi aikataulua hengittämässä raskaasti niskaani.

Kukkasia satelee taivaalta, kukkaissade, kevät tulee, tanssi alkaa,
jokainen puhkeaa kukkaan,
en toivo siipiä koskaan pois,
lennän koko kesän, yksin tai yhdessä, jonkun kanssa,
jolle kertoa salaisuuksia ja tarinoita, ja pitää kädestä jos näkee painajaisia.




(paljon lukijoita, voi, hurrjan paljon onnelliseksi olen tullut, isokiitoshalauskaunis teille ♥
anteeksi että kiittelen koko ajan, mutta olen hyvin iloinen)

2 kommenttia:

  1. "jokainen puhkeaa kukkaan,
    en toivo siipiä koskaan pois,
    lennän koko kesän, yksin tai yhdessä"

    oi ihana tuo kohta ! :)

    VastaaPoista
  2. Voitko välillä kurkistaa minun pimeään ketunkolooni ja varmistaa, että olen elossa.
    Valaista aamuni suloisilla sanoilla.
    Kertoa, ettei sada lyijyluoteja enään.

    VastaaPoista