maanantai 15. maaliskuuta 2010

Sanotaan, että silmissäni asustaa tähdet ja Yötär.
Sanotaan, että hiuksissani asuu Tuulenpoika ja suussani keijunnauru.
Minä voin ylittää valtameren kahdella askeleella ja jutella valaiden kanssa.
Minä voin istua sateenkaaren päällä, heilutella jalkoja ja syödä pilviä, niin että auringonsädettäret pääsisivät juoksemaan pitkin isoja peltoja ja suutelemaan ihmisten poskia.
Hengitän viherhiukkasia ja merineitojen laulua,
tanssin metsissä ja pelloilla ja kallioilla, säestyksenä metsä, meri tai tuuli, kaikki tai ei mitään.
Hiuksissani kasvaa pieniä pajunkissoja ja
korvasta roikkuu helmikorvakoru, vain yksi, toinen on orpo.

Sanojani sanotaan hunajaisiksi ja kieltäni sellaiseksi mitä muut eivät ymmärrä.
Mutta he ovat sanoneet asiat aivan väärin,
minulla on ystäviä,
he ovat nuoria ja suloisia, heillä on persikkaposket ja yksi kihara otsalla.
Heidän kasvonsa voivat olla välistä tahriintuneet hiekalla tai mudalla kun he ovat tehneet asuinpaikkoja keijuille rannalla.

Minä olen kaikki ja en ole mitään.
Minusta on kuvia, mutta silti kukaan ei tiedä miltä näytän oikeasti.
Minut tuntee jokaikinen ja silti minua ei tunne kukaan.
Minulla on ystäviä, mutta silti olen aivan yksin.

(itken salamoita)

2 kommenttia: