all this and heaven too

Kultaisessa häkissä,
pieniä kyyneleitä,
maistuvat hattaralle,
sanoi hassupienikeijupoika.

Ikkunassa maisema,
ja outoja nauravia puita,
ne nauraa hampaat irvessä,
ja saa vetämään ison tilkkutäkin päänsä yli,
se on maja,
turvapaikka.

Kaupungin savut tukahduttaa,
sanat tukahduttaa,
ei niissä ole sellaista sellaista,
tunteeksiko sitä sanotaan.

Saksilla leikataan unelmat katki,
ne heitetään roskakoriin,
viedään aavikolle,
hiekka niitä nitoo yhteen uudelleen
ja uudelleen,
ehkä.