tiistai 2. maaliskuuta 2010

Minä sanon vääriä sanoja ja lauseita väärille ihmisille,
lausun englantia ja ruotsia ja ranskaa väärin koulussa,
ja puhun epäselvästi itsekseni.
Musiikki nauraa minulle korvissani ja tuntuu kuin kelluisin vedessä,
vesi ei ole sinistä, miksi olisi,
se on ehkä oranssia tai purppuraa.
Minä elän sellaisessa maailmassa, jossa ei toisen vaatteita tuhrita maalilla joka ei lähde pesussa pois, jossa ei toista potkaista niin kovaa kylkiluihin että ne sanovat ai ja nipsnaps.
Minä elän sellaisessa maailmassa, jossa saa tuntea olevansa kevyt kuin maidonvalkea höyhen,
jossa saa kasvattaa ihan omat siipensä lapaluiden kohdalle ehkä, ihan itse.
Ja sitten voi katsoa peilistä ja tuntea kylkiluiden nauravan.
Minä elän sellaisessa maailmassa, missä hymyjä ei osteta pimeiltä kaduilta viisi euroa tunnilta, missä ei tukehduta ahneuteen ja paperisilppuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti