Kuinka monta ihmistä olenkaan suudellut.
Kuinka moni likainen ja karvainen mies onkaan työntänyt kielensä kurkkuuni ja kätensä paljaalle kalpeahkolle reidelleni.
Kuinka monen ihmisen edessä olenkaan seisonut alasti ja tanssinut seksikkäästi.
Olen antanut niin monen koskettaa, niin monen suudella ja hyväillä.
Ja hei, teen sen vain pysyäkseni elossa.
Te voitte sanoa minua huoraksi, horoksi, jakeliaksi, rasiaksi, mitä ikinä keksittekään. Minä en välitä vittuakaan.
Tarvitsen sitä, mitä näillä ihmisillä on, mitä minulla ei ole.
Tarvitsen sitä punaista nestettä enemmän kuin mitään muuta. Se on kuin teidän ilmanne, ilman sitä ette eläisi, hah.
Voin keikistellä ja keikutella lannettani muiden edessä, tunnen muiden katseet, räpyttelen isoja silmäripsiäni ja joku koskettaa paljasta olkapäätäni.
"Minne olet menossa jatkoille?"
En muista koskaan rakastaneeni ketään niin syvästi, että hänen puolestaan voisi itkeä. Kadehdin kaikkia muita, heillä on se rakkaus jonka kanssa kävellä käsi kädessä ja jonka puolesta voi vuodattaa näkymättömiä kyyneleitä.
Joka ilta on minulle vain yksi ilta muiden satojentuhansienmiljoonien joukossa,
yksi hupaisa ilta jälleen,
yksi selviytymistarina.
Olen jatkanut tätä niin kauan.
En tiedä sanaa rakkaus. En voi koskaan oppia rakastamaan.
En voi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti