all this and heaven too

Olet näkymätön lasienkeli vanhalla yöpöydälläni. Tai en tiedä oletko enkeli.
Uskoitko enkeleihin? Et ole koskaan sanonut uskovasi mihinkään.
Mutta minä kuvittelen hauraat pienet siivet selkääsi, kapusit kultaisia tikapuita pitkin ylös,
tällä hetkellä heiluttelet ehkä paljaita jalkojasi repareisella pilvenreunalla ja kasvoillesi on piirretty se hymy, jota rakastan.

Olen vuodattanut liian monta näkymätöntä kyyneltä, olen huutanut liian monta äänetöntä huutoa kuuroille seinille, jos olisin ihminen, olisin paennut tupakansavun, alkoholin ja ehkä huumeiden sekoittamaan syliin, olisin uponnut niin syvälle, etten olisi päässyt enää koskaan ylös. Olisi kulunut vain hetki ja olisin ollut siellä sinun vierelläsi heiluttelemassa omia paljaita jalkojani.

Elämä koostuu pelkistä valinnoista. Joka minuutti päätämme jotain, joka voi olla "oikein" tai "väärin".

Olen valinnut oikein. Olen valinnut väärin.

Tällä hetkellä tuntuu että olisin valinnut väärin. Mutta jos olisin väärin, en olisi tutustunut, rakastunut sinuun. Enkä olisi kokenut tätä raastavaa tuskaa joka sattuu vielä kauan.
Sanotaan että aika parantaa haavat.

Minulla on sata ikuisuutta aikaa.
Sata ikuisuutta ilman sinua.