all this and heaven too

Tunnen sun kylmät huules mun omia vasten,
ne vaeltelee kaulalle ja rinnalle,
mahaa hieman kutittaa ja oudot väreet risteilee pitkin mun kehoa.
Mä olen siinä tulessa jossa olen joskus kauan sitten kylpenyt,
mutta nyt se tuli ei satuta,
se hyväilee miellyttävästi ja mua hymyilyttää.

Mä en voi olla samanlainen kuin Laurie, se sun ensirakkaus. Mä en käytä hameita eikä mulla ole hiukset koskaan kiinni. Olen takkutukka, se joka kulkee jätkien vaatteissa pitkin Yöttären katuja ja nauraa räkäisesti, mun nauru kaikuu kaupungin seinillä ja Yötär hymyilee.

Sä pörrötät mun hiuksia ja mä nipistän sua hellästi nenästä, vaikket sä edes tunne sitä niinsanottua kipua. Sun kasvot loistaa kuun valossa,
mä uskon että olen herättänyt sussa jotain,
jonkin uuden ja erikoisen tunteen mitä et ole tuntenut aikaisemmin.
Sä et ole enää se ns. emo jota kaikki teinitytöt kuolaa pitkin katuja,
sä olet mun oma.

Hei, sä hymyilet.
Voi vittu, sä olet niin kaunis.

Yksi suudelma vielä kiitos.