Mitä sinä näit eilen unessasi,
säälittävä ilmeesi ei kerro mitään.
Saksilla leikkaan kätesi irti ja liimaan ne seinään,
näyttämään keskisormea maailmalle.
Ei, me ei olla enää ystäviä,
ei, me ei olla koskaan oltukaan.
Anna mun repiä silmäsi päästäsi,
anna mun kuulla sun tuskainen huutosi,
hei, se on musiikkia idiootti.
Sydämesi on pelkkä kurttuinen rusina,
puristan sen kuin finnin,
kuuluu pieni henkäys ja olet nukke.
Kaikkia asioita saatoit minulle sanoa,
minä sanon ne kaikki takaisin juuri nyt,
höystettynä sillä mitä eniten pelkäät.
Laulan lauluja kuolinvuoteellasi,
niitä lauluja mitä vihaat ja hei,
mä en välitä.
Hautajaisiin tuon sulle ehkä yhden punaisen ruusun,
oikeasti se oli valkoinen,
mutta nyt siinä on verta,
sun aivoistas.
Joo, mä en jää sua kaipaamaan,
miksi jäisin,
sähän kiroat mut sieltä liekkien keskeltä tuhanteen kertaan,
langetat kirouksesi,
toivot minun kuolemaani enemmän kuin mitään muuta,
mutta hei,
mä en välitä.
Sillä mä en usko mihinkään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti