Maalaan vaaleansinisen peittoni mustalla värillä ja teen siitä oman linnani.
Peitän kuiskaukset tunkkaisen kuumaan ilmaan, annan tulenlieskojen nuolla kehoni puhtaaksi ajatuksista. Kohta en tunne enää mitään, en mieti enää mitään, en ajattele enää mitään ja se tuntuu rauhoittavalta kolkkoa sydäntäni vasten.
Sormet jäätyvät kiinni toisiinsa ja varpaat valssaavat viimeisen tanssinsa,
yksi,
kaksi,
kolme.
Aikasi on lopussa neiti harmaa, sanoo hän.
Vihdoin.
Olette kymmenen vuotta myöhässä tapaamisestamme, sir.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti