Minä itken violetteja kyyneleitä,
ja kastelen niillä taivaan,
syntyy lammikoita pilvistä.
Rakas, huomaatko, punaiset tähdet tanssivat kangasta vasten,
eivät muista liikkeitään,
ja minun nauruni on ainoa jonka kuulen nanosekunnin aikana.
Kirjoitin kirjeitä eilen sormiväreillä,
ja varastin pikkusiskoltani postimerkin.
Hukuin syliisi kerran sadassa vuodessa ja
kosketuksesi lämmittää jään ihoni ympäriltä,
kerran sadassamiljoonassa vuodessa.
Valo ei ole ystävä, eivät ole varjotkaan.
Haluan ottaa sen yhden hymynaamaisen keltaisen tabletin,
mutta sinä heitit ne kaikki kaatopaikalle,
linnuista tulee narkomaaneja,
joku jäätyi sähkölangoille.
Hukuta minut hiuksiisi, kurista ja suutele poskipäätä.
Anna minun nukkua huomisen yli ja koko elämän.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti