Huuda huuda, huuda, minulle.
Olen paha paha paha, paholaisen lapsi,
silmäni ovat punaiset ja hiuksissani pilkistää sarvet.
Huuda huuda, paiskaa minut sanoillasi, kirouksillasi kiirastuleen,
mutta minä vain nauran nauran,
koska se kutittaa.
Ja vedän kaulavaltimosi auki ja jätän vain luut jäljelle,
piirrän niihin kuvioita tusseilla,
vien ne museoon ja saan viisikymmentä senttiä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tästä jäi hauska tunne, tää oli vähänku sellanen pienoistarina juonen kanssa ja sulla on älyttömän kiva tyyli kirjoittaa 8)
VastaaPoistaps. tuo loppu oli ihan yliveto, tosi suloinen :--)
Lumi -
VastaaPoistaIhanaa saada tuollainen kommentti, kiitos paljon! ♥
Mukavaa jos pidit.
Ärsyttää nyt kun kaikki ajatukset on hirveästi koulun kimpussa vielä vapaa-aikanakin, kiitos koeviikkojen, joten nyt intohimoni kirjoittaminen on jäänyt vähän taka-alalle, harmittaa :----( mutta onneksi on viikonloppu ja hiihtolomakin tulee pian! Odotan :)
Ps. kiitos lukijaksi liittymisestä, kiva että joku jaksaa lueskella töherryksiäni.