all this and heaven too

Pienet askeleet kulkevat hukattujen sanojen täyttämällä tiellä
asfaltti polttaa ihoa,
lasinsirpaleet, ne terävimmät, piirtävät kauniita kuvioita jalkapohjiin,
värittävät ne punaisella.
Huutoja yksinäisiä kuuluu metsien tuolta puolelta, ihmiset maalaavat hymynaamoja kasvoihinsa huulipunalla, ripsivärillä ja tekopyhillä sanoilla.
Ne sanovat etteivät välitä ja
tämä eräs pieni vuodattaa yhden pienen kyyneleen jokaiselle huudolle,
jotka kaikuvat kuin mielipuolen kiljunta ontoilla seinillä.
Väkivaltaisia otteita, suolanmakuisia haavoja, niitä oikein syviä, aikakaan ei halua niitä parantaa.
Ihmisvaltameri peittää kasvonsa värikkäisiin vaatteisiin, vaikka mieli on musta,
taivas on punainen kaikkien äitien vuodattamista kyyneleistä, joiden lapset kuolevat käsivarsille,
luotien musisoidessa selän takana, ja ihmiset heittävät rahaa pikaruokalankassoihin.

Tämä yksi pieni antaa yhdelle tytölle valkoiset siivet, pieni otti ne naulakostaan, luuli että tarvitsee niitä itse. Tyttö pukee siivet päälleen ja kiipeää kultaisia tikapuita pitkin jonnekin,
ja pieni vilkuttaa tytölle, maidonvalkea hame tanssahtelee.
Hetken ajan ilman täytti nauru ja hymynhäivähdys kasvoilla, punaiset posket.

Pian joku itkee aamukasteessa, hukuttaa maan ruusuilta maistuvilla kyyneleillään.