all this and heaven too

Tupakansavu täyttää pienen huoneen,
maalaa kalmankalpeat seinät harmaiksi,
peittää suloisen tuoksusi, olen surullinen.
Harmaa savu tunkeutuu pedon lailla sisuksiini,
puristaa keuhkojani ja minua ahdistaa.
Yritän olla yskimättä, mutta vaimea ääni täyttää pian sen pienen huoneen,
jossa me kaksi istumme lattialla, hiirenhiljaa.
Palaat mietteistäsi takaisin tähän maailmaan, käännyt katsomaan minua merensinisillä silmilläsi,
ja sinua naurattaa. Hartiasi hytkyvät, pieni nauruntyrskähdys pääsee siroilta huuliltasi,
voi kuinka rakastankaan sitä.
Pitelet tupakkaa keltaisissa sormenpäissäsi, katselet siitä nousevaa savua kuin se olisi maailman kaunein näky. Savun tanssi on sinusta niin kaunista.
Minusta se on lähinnä kuvottavaa, mutta vedän vetoketjun tiukasti suuni eteen,
enkä päästä sanaakaan.

Kello lyö neljä, viisi, kuusi. Ajankulku tuntuu niin merkitsemättömältä nyt,
kun saan maata sinun kanssa sängylläsi, kieriskellä lakanoissa joissa on suuria auringonkukkia ja vihreää ruohomerta, painautua yhä lähemmäs sinua,
ja haistaa vihdoin suloinen tuoksusi.
Painat pehmeät huulesi huulilleni, suudelmasi maistuvat tupakalle ja hennosti vesimelonin makuiselle huulirasvalle. Silti, tunnen olevani maailman pahin nisti, sinä olet huumeeni,
maailman pahin huume, pahempi kuin heroiini, pahempi kuin lsd, pahempi kuin mikään.

Kellon tikitys vaimenee, ainoa musiikki mitä kuulemme on tasainen hengityksemme,
ne sekoittuvat yhteen.
Kätemme sulautuvat kiinni toistemme vartaloihin, suutelemme huulemme verille,
hiuksemme ovat hiusmerta aurigonkukkien yllä, ne menevät takkuun ja pörrölle.
Kuulen sykkeesi, sydämen lyöntisi,
kuljetan kättäni kyljelläsi ja sinua hieman kutittaa, hymyilet, suutelet nenänpäätäni.

Hetken olemme yhtä,
hetken ajan tulevaisuus, tämä hetki, menneisyys, kaikki näyttää valoisammalta,
niin kirkaalta että meinaan sokaistua.
Pelkkää hyvää unta vain, painajainen alkaa vasta sitten kun kätemme irtoavat toisistaan,
ja nousen junaan, junaan joka vie minut helvettiin, pois taivaasta.