Nostan katseeni tuhkasta, näen sen.
Pilvet lipuvat jo poispäin.
Myrsky sydämessäni on laantunut.
Ehkä huomenna paistaa aurinko.
Sinulle.
Minulle.
Meille.
Ehkä.
Tai sitten myrsky alkaa taas. Ja se raivoaa, liikaa, liian kauan.
Haluan taas hymyillä. Sinun kanssasi.
Rukoilen olematonta jumalaa, joka ei edes vastaa.
Anna huomenna auringon paistaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti