tiistai 24. marraskuuta 2009

Kiidän juoksuaskelin kohti auringonlaskua, juoksen niin nopeasti että tunnen lentäväni.
Jalkani vain hieman hipaisevat vihreitä ruohonkorsia, ne kutittavat, ohikiitävän hetken.
Juoksen kohti auringonlaskua, voi kuinka se onkaan kaunis!
Jumalattareni lämpimän oranssissa puvussaan, punaisissa hiuksissaan, keltaisissa huulissaan.
Jumalattareni ja voi kuinka hänet halusinkaan nähdä!
Älä siis katoa vielä, anna minun hyvästellä sinut, hetkeksi. Anna minun suudella polttavia poskiasi, tuntea vielä se lämpö, se kuumuus, joka kietoo meidät toistemme ympärille,
vain meidät, me kaksi. Haluan tuntea sen kuinka sulaudumme toisiimme, ja meistä tulee viimein yksi ja kävelemme vaalenevaan horisontiin, vain me.

Muutama askel onneen, muutama juoksuaskel vielä,
jaksa, jaksa.
Ja siinä olen, minä, sinä ja onni, meidän onni.
Otat kasvoni lämpimiin käsiisi, huumaannun tuoksustasi, se on jotain vierasta tuoksua, ei peräisin tästä maasta. Jotain, joka saa minut pyörryksiin.
Jalkani hipovat nyt ilmaa, pyörimme taivaalla ympäri, ja vielä ympäri, pilvien valssin tahdissa, jota tuuli säestää.
Tahtoisin itkeä onnesta, mutta siihen ei ole aikaa, ei nyt. En halua hukata hetkeäkään jumalattarestani, rakastajastajastani, onnettarestani. En voi tuhlata aikaa suolanmakuisiin kyyneleihin, ei, en nyt.

Aika ei halua meidän nauttivan, se kiitää ohitsemme liian nopeasti ja
huutaa: kiire jo on, kiire jo on.
Yksi murheellinen katse, vielä yksi suudelma poskelle. Se polttaa, kaivertaa arven sydämeeni, siellä se pysyy, ei haalistu.
Kiitos, kuiskaan.


Yksi silmänräpäys ja makaan maassa, ruohonkorret kutittavat selkääni.
Taivas on musta, ei valoa näy, ei missään.
Nousen, katson ympärilleni ja huomaan; jumalattareni piti joutaa, kadota, mennä nukkumaan.
Jumalattareni piti väistyä herra Kuun tieltä, joka nyt ylpeänä tanssahtelee mustalla taivaan näyttämöllä, muttei läheskään niin hyvin kuin minun kaunis, kaunis jumalattareni.

Huomenna, ajattelen. Huomenna saan taas kokea tuoksusi, saan olla pyöritettävänäsi, saan olla suudeltavanasi, hetki ennen yötärtä.
Huomenna.
Maltan odottaa rakkaani, maltan odottaa.

Ja kaukana jossain ulvoo susi,
se säestää hullua rakkaustarinaani, jonka viimeiset sivut ovat tyhjiä,
kukaan ei tiedä miten tarina loppuu.
En edes minä.




2 kommenttia:

  1. haist ny home emma ja syö sormes ettei mun tarvi enää angstat näil. :'D

    VastaaPoista